perjantai 9. lokakuuta 2009

Kaipauksella Lilliä muistaen

LILLI
22.2.1999 - 9.10.2009
Me tiesimme lähtösi lähenevän,
näimme voimasi vähenevän.
Muisto kaunis vie eteenpäin meitä,
vai'k on sydän, silmät täynnä kyyneleitä.

13 kommenttia:

Raisa kirjoitti...

Otan osaa Tarja. Ihan vastahan kävin läpi saman ja suru on kyllä vielä sydämessä ja kaipaus suuri, mutta onneliset muistot kantavat sinutkin läpi suuren surusi.

Halauksin
Raisa

Susa kirjoitti...

Suruusi osaa ottaen!!!

Halituksin, Susa

SannaS kirjoitti...

Voimia ja jaksamista!
Suruun osaa ottaen...
Halein, SannaS

Marika kirjoitti...

Otan osaa suruusi!

Onneksi muistot säilyvät aina sydämmessämme!

amppa kirjoitti...

halauksia, voimia ja jaksamista! muistot onneksi kantavat eteenpäin..

Karita kirjoitti...

Osanottoni.
Meilläkin on täällä käyty läpi sama suru elokuussa. Kyseessä oli kylläkin vanhempieni 15v. Karo - koira. Mutta ikävä ja kaipaus on vieläkin suuri.
Toivotan voimia ja jaksamista teille.

Pitsihame kirjoitti...

Otan osaa suruusi perheenjäsenen pois menon vuoksi.
Sinulle voimia ja jaksamista.

Susanne kirjoitti...

Paljon haleja!

Maaret kirjoitti...

Kyynel, jos toinenkin valuu silmistäni, on oikein vaikea kirjoittaa. Vaikka tiesit lähdön päivän, ei se siinä tilanteessa paljoakaan lohduta, kun surun hetki on suurin. Ymmärrän ikäväsi, näin toivotankin koko perheelle jaksamista ja muista Tarja, suru helpottaa ajan kanssa ja ikäväkin, mutta hyvät muistoo säilyy aina.
- Maaret -

Carita kirjoitti...

Voimia täältäkin päin lämpimän halauksen kera. Mikään ei korvaa menetettyä perheenjäsentä, eikä hyvästejä ole sen helpompi jättää vaikka lemminkin ajan tietää jo ottaessaan rajalliseksi.

Rajatonta rakkautta jakavasta eläimestä on vaikea luopua mutta muisto siitä onneksi säilyy ikuisesti.

pensasruusu kirjoitti...

Paljon voimia suureen suruusi.

Ritva kirjoitti...

Lämipimiä ajatuksia - luin vasta nyt rakkaanne poismenosta - tämä on rankkaa aikaa, mutta jaksamisia!

Lilli on nyt enkelinä taivaalla ....

Piitu kirjoitti...

Otan osaa..Pitkästä aikaa kerkesin kunnon blogikierrokselle ja nyt vasta tulin tietämään surustasi.
Varmasti on raskas menetys..itselläkin käy aina välillä mielessä, että miten rakkaan lemmikin poismenosta pääsee yli sitten, kun se on ajankohtaista. Tietysti ajan kanssa ja onneksi ne muistot säilyy.
Jaksamisia!